Arkkiatri Risto Pelkonen on kuollut 94-vuotiaana
Suomen lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen kuoli tiistaina. Asiasta kertoi Suomen Lääkäriliitto ja Lääkäriseura Duodecim tiedotteessa alkuillasta.
Pelkonen kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen 94-vuotiaana.
Pelkonen oli sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri. Suurimman osan työurastaan Pelkonen työskenteli Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Hän teki pitkän uran asiantuntijalääkärin, osastonlääkärin ja ylilääkärin tehtävissä.
Arkkiatrina hän oli mukana muun muassa sovittelemassa Tehyn työkiistaa hoitajien massiivisen joukkoirtisanoutumisuhan alla vuonna 2007.
Presidentti Martti Ahtisaari nimitti Pelkosen arkkiatriksi vuonna 1995. Pelkonen oli jäänyt eläkkeelle vuotta aikaisemmin. Arkkiatri on korkein Suomessa lääkärille myönnettävä arvonimi, ja arkkiatreja on vain yksi kerrallaan.
Arkkiatrin toimenkuvaa ei ole määritelty, vaan kukin arkkiatri on luonut tehtävänsä itse. Pelkonen kuvaili, että halusi itse arkkiatrina puolustaa potilaiden ja lääkäreiden asemaa ja edistää oikeudenmukaisen ja inhimillisen yhteiskunnan toteutumista.
Perusterveydenhuollon puolustaja
Pelkonen ottikin julkisesti kantaa muun muassa hoidon eettisiin kysymyksiin ja piti esillä lääketieteen koulutuksen merkitystä.
– Kun valtionjohto on päättänyt pienentää opetuksen ja tutkimuksen rahoitusta, se koettelee syvästi yliopiston ydintehtäviä. Ellei ole hyvää tutkimusta, ei ole hyvää opetusta. Ellei ole hyvää opetusta, ei kasva hyviä lääkäreitä, Pelkonen totesi syksyllä 2015.
Heti arkkiatriuransa alkuvaiheessa Pelkonen elvytti lääkäreiden valatilaisuudet. Tapa oli ehtinyt olla tauolla 70 vuotta. Pelkonen kiersi vuosittain tiedekuntien valmistujaistilaisuudet, toi niihin tervehdyksensä ja kätteli valmistuneet.
Pelkonen oli perusterveydenhuollon ja vanhusten puolestapuhuja. Hän näki monia ongelmia yksityisten terveyspalvelujen tuottamisessa ja oli myös huolissaan siitä, että apua tarvitsevat kansalaiset eksyvät hyvinvointialueiden pirstaleisuuteen. Yhä pienempiin osaamisalueisiin pilkotussa sairaanhoidossa pitäisi osata nähdä ihminen myös kokonaisuutena.
Pelkonen johti vuonna 2015 sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmää, joka laati yksitoista teesiä ikääntymisestä. Niiden ydinajatuksen Pelkonen toi esiin myös monissa haastatteluissa: Vanhuksia tulee kuunnella, ja heidät tulee ottaa mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan ja heitä itseään koskevaan päätöksentekoon.
Tieteellinen herääminen
Lääkärinopintojensa aikana Pelkonen haaveili kunnanlääkärin työstä Helsingin ulkopuolella. Suunnitelmat muuttuivat, kun Pelkonen oli amanuenssina sisätautiklinikalla Helsingissä. Klinikan tutkivassa ilmapiirissä hän kertoi saaneensa tieteellisen herätyksen. Pelkonen erikoistui endokrinologiaan eli hormonioppiin.
Pelkonen eteni oman erikoisalansa kehittäjäksi ja lääkäreiden opettajaksi. Hän oli myös ahkera tutkija ja ansioitui muun muassa diabeteksen hoidon edistäjänä.
Pelkonen arveli, että lääkärintyössä hänen vahvin alueensa oli potilaan kohtaaminen. Hän arveli myös olleensa hankala alainen hierarkkisessa sairaalamaailmassa mutta esimiehenä hyvä.
Vain Laatokka oli entisellään
Risto Lauri Agathon Pelkonen oli syntynyt Iisalmessa 19. elokuuta 1931, mutta perhe muutti Helsinkiin Pelkosen ollessa vuoden ikäinen. Lapsuuden kesät hän vietti Laatokan Karjalassa Pelkosten sukutilalla Annalan kartanossa suuren serkkujoukon kanssa. Pelkonen kuvaili, että lapsuuden Annala oli satumaa.
Pelkosen isä Erkki Pelkonen oli arvostettu naistentautien lääkäri. Jatkosotaan vapaaehtoisena lähtenyt Erkki Pelkonen astui miinaan ja kuoli jatkosodan ensiviikkoina kesällä 1941. Risto Pelkonen arveli myöhemmin, että vaikka isä olikin jäänyt etäiseksi ja menetys tuli varhain, oli isällä vaikutus hänen myöhempiin valintoihinsa tiedostamattomalla tavalla.
Kun Pelkonen vanhalla iällä vieraili lapsuusmaisemissaan, lähes kaikki rakennukset oli hävitetty, samoin Pelkosten sukuhautausmaa. Vain Laatokka sileine rantakallioineen oli entisellään.
Kaarnahahmojen kylän yhteisöllisyys
Pelkonen asui Kauniaisissa Uudellamaalla yli 50 vuotta. Hän avioitui Kristiina Taivaisen kanssa vuonna 1957, ja he saivat kolme lasta.
Pelkonen harrasti kaarnahahmojen veistoa. Hän rakensi Tuohelan kyläksi nimittämänsä kaarnahahmojen yhteisön, jonka hän sijoitti 1950-luvun yhteisöllisyyteen ja optimismiin. Samanlaista yhteisöllisyyttä Pelkonen peräänkuulutti itsekin. Ihminen elää vain toisen ihmisen kautta.
Pelkonen harrasti myös kirjallisuutta ja taidetta. Niiden kautta hän koki löytävänsä uusia ajatuksia ja näkökulmia ja säilyttävänsä ihmettelevän asenteen.
Pelkonen sai monia tunnustuksia elämänsä aikana. Hänet valittiin muun muassa vuoden luennoitsijaksi, Helsingin yliopiston vuoden alumniksi, vuoden käyttäytyjäksi ja vuoden isovanhemmaksi. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1990.
Suomen Tiedeakatemiat perusti Risto Pelkonen -ihmisoikeuspalkinnon vuonna 2021. Palkinnon tarkoituksena on lisätä ihmisoikeuskysymysten näkyvyyttä tiedemaailmassa ja tuoda esiin tekoja tieteen vapauden puolesta.
Vuonna 2023 Pelkonen oli ensimmäisenä kättelyvuorossa presidenttipari Sauli Niinistön ja Jenni Haukion itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Pelkonen oli tuolloin 92-vuotias.
Suomalaisen lääketieteen merkittävimpiä vaikuttajia
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) esittivät tiistaina muistokirjoituksessa syvän kiitoksen ja kunnioituksen arkkiatri Risto Pelkosen elämäntyölle.
Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa, että arkkiatri Pelkonen oli suomalaisen lääketieteen ja terveydenhuollon merkittävimpiä vaikuttajia.
Elämänsä loppuvaiheissakin hän säilytti kirkkaan otteensa ja läsnäolonsa, muistokirjoituksessa sanotaan.
– Viime keväänä Tampereella, lääketieteen kandidaattien valatilaisuudessa, hän osoitti korkeasta iästään huolimatta itselleen tyypillistä eloisuutta ja innostavuutta, sekä kehotti tulevia lääkäreitä pysymään uteliaina alan kehityksestä ja jakamaan oppejaan työyhteisössä laajasti, muistokirjoituksessa sanotaan.
Ministeriö kuvailee kirjoituksessa Pelkosen käyttäneen ääntään yhteiskunnallisessa keskustelussa viisaasti ja rakentavasti, muistuttaen terveydenhuollon eettisistä velvoitteista ja ihmisarvon kunnioittamisesta.
